Newilya's Blurty Entries [entries|friends|calendar]
Newilya

[ userinfo | blurty userinfo ]
[ calendar | blurty calendar ]

Möh. [23 Nov 2003|10:19am]
[ mood | confused ]
[ music | Robert Miles - One and one ]

Muuttaako Greatiin vai ei.

Muutan, en, muutan, en, muutan, en.

Jaksaako muuttaa, tahtooko muuttaa.
Ei tiedä.

Miksi mennä. Tahtooko mennä.

Kertoako osoitteesta kenellekään vai miten.

En tiedä. Väsyttää.

Tahtooko jättää kaiken.



The sky isn't always blue
The sun doesn't always shine
It's alright to fall apart sometimes, mmm
I am not always you
And you are not always mine
It's alright to fall apart sometimes

4 comments|post comment

Sh, se nukkuu. [22 Nov 2003|07:37pm]
[ mood | tired ]
[ music | Glenn Medeiros - Nothing's Gonna Change My Love for you ]

Suskin kanssa oli hauskaa. Olioli.
Vaikka leffan lopussa minulla oli niin huono olo että meinasin antaa ylen.

Bussissa oli nätti tyttö. Blondit hiukset ja tummat rajaukset silmissä.
Se näytti välillä kauhean surulliselta, tai sitten vain kuvittelin.

Minun pitäisi mennä kirjastoon.
Olen varannut kaksi kirjaa jotka pitää hakea..

Väsyttää. En ole tehnyt tutkielmaani yhtään.
Huono olo.

Aamulla käperryin äidin viereen nukkumaan.
Äiti ei nähnyt kun itkin, se pisti vain peiton päälleni.

Minä luisun pois, mistään ei saa kiinni.

Väsymys. Toivoton olo. Liian toivoton.

Rakastan ja se sattuu. Ei se saisi sattua, vai saisiko?

2 comments|post comment

[22 Nov 2003|08:21am]
Return of the King-leffaliput on hoidossa.
Kello 18:00 näytös ensi-ilta -päivänä.

Nuah. Iloinen. Vähän aikaa.
Tai sitten se johtuu väsymyksestä.

Tänään leffaan Suskin kanssa.
Pirates of the Caribbean, toinen kerta kun näen sen.

Ihanaa. Ja sitten syömään tacoja ja juomaan kokista Suskille.
Turvapaikka minne voi piiloutua ihmisiltä.
post comment

[21 Nov 2003|10:29pm]
[ mood | annoyed ]
[ music | Dido - White flag ]

Sitä luulee, että kaikki on hyvin. Ja sitä luulee, että kaikki on huonosti.
Mutta ei sillä oikeasti ole paskankaan väliä, mitä luulet.

Sinä liukastut ja putoat suohon, mätänevään suohon täynnä ihmisruumiita.
Sinä uit ja uit, mutta mikään ei auta. Uppoat vain syvemmälle.
Ja kun viimein pääset ylös, joku vetää sinut takaisin suohon.
Syvälle, syvälle suohon. Niin syvälle, ettet pääse enää ylös.

Kylmä käsi silittää otsaa ilman myötätuntoa, odottaa vain kuumeista kuolemaa.
Joku kiskoo kylmää kättä pois, ei se irtoa.
Se ei anna sinun olla, ei anna.

Paperisiivet kastuvat kahviin ja liuottavat sokeripinnan pois.
Hukut ja hukut ja hukut etkä koskaan pääse ylös.

Käteen yritetään tarttua, mutta apu on jo liian kaukana.
Liian kaukana ajatuksistasi.



I can't promise that I stay alive over the night.


Kato, se osaa kirjoittaa. *ivallinen hymy*

post comment

Kuolemassa ei mitään hyvää paitsi vainajat. [21 Nov 2003|04:11pm]
[ mood | sick ]

Tuhoaisinko jonkun muun vai vain itseni?

Väsyttää. Minua väsyttää aina. Ihan kuin olisi kuollut joka tuntee kipua.
Meikit valuu poskille, pitäisi varmaan korjata ne.. Tai sitten ei.
Äidinkielenkokeesta 8+, koska olen pelkkä paskiainen joka ei osaa kirjoittaa.
Hyvästi hyvä numero, kiitos että viivyit niin helvetin kauan.

Tahtoisin vain nukkua, oikeasti.
En tahdo puhua ihmisille, tahdon vain jonkun syliin nukkumaan.
Vaihtohetoisesti voisin hakea varaamiani kirjoja kirjastosta ja
jonkun Stephen Kingin kirjan.
Mutta ei, minun pitää mennä synttäreille vaikken jaksaisi. Plah.

Hävitin lapasen ja melkein aloin itkeä. Niitä hetkiä, jolloin oikeasti tietää että 14-vuotias ei ole vanha eikä aikuinen.

Tahtoisi repiä nämä mustat vaatteet pois ja käpertyä tummanvihreän viltin alle.
Nukkua ja ajatella, että oikeasti kaikki on hyvin. Oikeasti elämä ei ole pilalla.

En jaksa tätä koko ajan. Antakaa minulle edes vähän aikaa levätä.

1 comment|post comment

Heitetty nurkkaan käytettynä. [21 Nov 2003|04:03pm]
Celine Dion - My Heart will go on (Titanic)


Every night in my dreams
I see you. I feel you.
That is how I know you go on.

Far across the distance
And spaces between us
You have come to show you go on.

Near, far, wherever you are
I believe that the heart does go on
Once more you open the door
And you're here in my heart
And my heart will go on and on

Love can touch us one time
And last for a lifetime
And never go till we're one

Love was when I loved you
One true time I hold to
In my life we'll always go on

Near, far, wherever you are
I believe that the heart does go on
Once more you open the door
And you're here in my heart
And my heart will go on and on

You're here, there's nothing I fear,
And I know that my heart will go on
We'll stay forever this way
You are safe in my heart
And my heart will go on and on
post comment

Pieni entry. [20 Nov 2003|03:39pm]
[ mood | guilty ]

Kylmä.

Piti pistää liian iso villatakki päälle..
Hiukset on sotkuiset ja silmät punaiset itkemisestä.
Nukuin puoli tuntia Iitun vieressä peiton alla.

Nuo asiat, mitä kirjoitin kahteen edeltävään entryyn pyörivät mielessä.
Tahtoisi jo unohtaa..

Mutta ei voi.

Pistin ranskalaisia uuniin, nälkä.
Pitäisi alkaa tehdä äikänesitelmää, huomenna se pitää esittää muille.
Huoh.

Pieni olo.

post comment

My heart will go on. [20 Nov 2003|02:00pm]
[ mood | sad ]
[ music | Mariah Carey - Without You ]

Vähän parempi olo. Onneksi Suski on olemassa.
Me leikittiin koko matikantunti mandariineilla.
Jätkät ei suostuneet ottamaan meitä mukaan, kun ne leikki leegoilla..
Me sitten ostettiin Alepasta kaksi mandariinia ja piirrettiin niille naamat.
Ih.
Erkki Heikki Mandariini, sen pikkuveli Heikki Erkki Mandariini ja Sara Liisa Mandariini.
Sara on ihan teinix, mutta me rakastuttiin Erkkiin.
Sillä on niin suloinen ilme..

Mutta joo. Olen ollut aika iloinen tunneilla, mitä nyt pari kertaa meni vähän masennuksen puolelle.
Piirsin esimerkiksi Kuoleman matikanvihkooni ja sitten tytön.
Tytön vieressä luki teksti:

Was it just a dream,
or am I really dead?

Kielioppivirheitä, ei se mitään.
Mutta sitten Suski alkoi piristää, mikä oli mukavaa.

Bussipysäkillä näin sen suloisen pojan, joka asuu Kannelmäessä.
Se on niin söpö.
Hehkuin pilvissä vähän aikaa, kunnes todellisuus kolautti minut hengiltä.

A) Se ei ole edes huomannut minua
B) Se on kaksi vuotta vanhempi
C) Se ei taida välittää rumista
D) Mitä jos sillä on tyttöystävä?

Loppujen lopuksi oli aika masentavaa nähdä se.
En edes tiedä sen nimeä..

Kysyin Suskilta sitä, kun me mentiin kauppaan.
Se näes tuli meitä ovella vastaan.
Ei se tiennyt, mutta hoilasi kovaan ääneen Alepaan mentäessä:

Meidän pikku-Noora on ihastunut!

Sigh. Ihastunut. Miksi aina minä?

Nyt en ole maaninen enkä depressiivinen.
Olen vain surullinen, koska en voi koskaan olla sille pojalle tärkeä.
Kai minä myös siksi olen surullinen, että henkinen elämäni on surkeassa jamassa.

Surullisuus on pahempi kuin angstaus, angstauksen aikana saa vihata.
Surullisena ei voi vihata, voi vain olla.. surullinen. Lyöty. Nujerrettu.


Near, far, wherever you are
I believe that the heart does go on
Once more you open the door
And you're here in my heart
And my heart will go on and on

There is some love that will not
go away

You're here, there's nothing I fear,
And I know that my heart will go on
We'll stay forever this way
You are safe in my heart
And my heart will go on and on



Tuo laulu koskee niin monia muitakin, kuin sitä poikaa.
Niin monia muitakin..
Pala kurkussa. Suru on niin voimakas tunne.



Ikävöin sinua.

1 comment|post comment

Maanis-depressiivinen. [19 Nov 2003|10:54pm]
Urban legends-leffa tulee telkkarista.
Tapetaan ihmiset, tapetaan ja tapetaan.
Hakataan kirveella, hirtetään, lävistetään, jahdataan, vainotaan..
*nauraa hysteerisesti*
Sydän kurkussa, miksi helkkarissa minä nautin pelosta?
Ekstaasia pimeästä ja pelosta.

Tämä on ollut ennenkin täällä, vai mitä?


Veri

Ja sen lohtu

Ja se tuska

Kun veitsi viiltää ihon auki

Sattuu

Mutta silti siitä nauttii

Tip tip tip

Veri tippuu lattialle

Tip tip tip

Veri tippuu ruumiini päälle



Hihii. Tulen hulluksi.
Tulen hulluksi katsellessani kauhuleffaa.
Hienoa.
Antakaa minun olla.. *repii hiuksiaan ja nauraa*

Päästäkää minut pois täältä!

*kikattaa hysteerisesti* Se tappaja vilkutti sille! Vilkutti!
Hei, hakkasin juuri ystäväsi kirveellä, miten sinulla menee?

Taidan tulla hulluksi kohta. Apua.
post comment

Pienellä on paha olla. [19 Nov 2003|06:53pm]
[ mood | cold ]
[ music | Gregorian - Moment Of Peace ]

Kipeä päivä.

Heräsin aamulla ja tunsin oloni kamalaksi.
Olin nähnyt unta jostain tutusta, joka muuttui pahaksi ja satutti..
Silti olisin halunnut jäädä nukkumaan. Vihaan aamuja.

Kuvista heti ensimmäiseksi, ihanaa.
Tein innolla kaikkea mitä pitikin, jos se maikka kehtaa antaa minulle kasin kuviksesta niin..
Totta puhuen, en välttämättä olisi ysiinkään tyytyväinen. Itsekäs paska.
Sitten enkkua, ihan kivaa. Mielistelin maikkaa.
Juuson kanssa oli hauskaa räpeltää, kun kumpikaan ei osannut mitään.
Liikkaa, telinevoimistelua. Tein kuperkeikkoja paljon, muut meni miten meni.
Kärrynpyöränkin osasin hyvin.
Ussaa. Vähän sekavaa, kivaa, ope antoi kalvon minulle että sain kopsattua tehtävät.
Olin ainoa joka oli piirtänyt määrätyt kuvat vihkoon, vieläpä hyvin.
Ylpeä vähän aikaa.

Bussipysäkillä Essillä ja minulla jotenkin napsahti.
Huudettiin toisillemme ja lyötiin. Käsi kipeä.
Bussissa kumpikaan ei katsonut toista silmiin, eikä istunut viereen.

Menin Teijalle koulun jälkeen opsikelemaan matikkaa, sain kotiin mukaan muffinseja.

Kun kävelin kotiin, tuli äkkiä mieleen kuolema.
Pelotti.
Teki mieli kaatua maahan ja itkeä vähän.
Leuka väpätti kylmästä, käsiä kuumotti lapasissa.

Minulle tuli niin ikävä, että tuntui kuin joku repisi sydäntä rinnasta.
Halusi vain äkkiä piiloon kun hävetti niin paljon.
Menin sitten kotiin, auton alle melkein jäin taas.
Alkoi ahdistaa, päälläkin oli vain mustia vaatteita.
Jos joku tuttu olisi tullut vastaan olisin joko sulkeutunut täysin tai alkanut itkeä.
(Essi olisikin voinut tulla vastaan, onneksi ei tullut..)

Ahdistavaa, kun alan hajota palasiksi.

En tahdo. En itke, en itke. Vitun teini-minä. En jaksa itseäni.
Vihaan itseäni, en voi sille mitään. Minä vain vihaan. ;_;


Catch me as I fall
Say you're here and It's all over now



Kylmä. Sisällä on kylmä. Minun sisälläni on kylmä.

1 comment|post comment

Satuttaako tahdot? Ole hyvä vain. [18 Nov 2003|09:57pm]
[ mood | lonely ]
[ music | Elton John - Someday Out Of The Blue ]

Yay.
Oli kiireinen päivä, hissan pistareista tuli kymppi.

Suunnilleen juoksin ussan tunnilta Forumiin, missä Suski jo odotti.
Se sekopää oli soittanut minulle 9 kertaa ennen sitä.
Mentiin hakemaan hameeni, Suski oli jo hakenut farkkunsa.
Sitten mentiin Mäkkiin ostamaan kolme jäätelöä, vedettiin niitä sitten naamaan.
Suski lähti sitten takaisin kouluun, kun sillä oli kuoro.
Minä pyörsin takaisin Forumiin ja menin H&M:ään, löysin kivan topin mutten ostanut sitä.
Se oli selästä jotenkin typerän avara..
Nojaa. Sitten menin Seppälän eteen odottamaan systeriä, pian Terhi tulikin Vero Modasta ja me mentiin syömään Heseen.
Tuli älyttömän täysi olo, vaikka puhua höpötin koko ajan.

Raahauduttiin takaisin Seppälään ostamaan Teijalle lahja, sillä on synttärit 20.11.
Ostin sille ihanan Nalle Puh-meikkipussin, mitä se oli toivonut.
Sitten kanssa semmoisen hassun saippuan, koska se ei halunnut mitään krääsää.
Pitäisi vielä piirtää jotain kivaa sille. Njoo.

Juuso järkyttyi koulussa, kun sanoin että eka kuvisnumeroni oli 8, mistä se vasta nousi ysiin.
Hassu poika. Se luulee että osaan piirtää.

Mutta niin. Mentiin ostamaan Makuunista karkkia Terhin kanssa ja kipitettiin Tennariin.
Me mentiin siis Rakkautta vain-leffan ennakkonäytökseen. Sen ensi-ilta on vasta perjantaina..

Leffa oli hyvä, pidin kamalasti. Välillä tosin teki mieli itkeä tuskasta, kun.. siksi vain.
En tahdo kertoa tässä.

Tein junassa enkun läksyt. Oli jotenkin tyhjä olo.
Vihaan aavistuksia mitkä meinaavat pahaa. Pah..

Nyt väsyttää. On jotenkin.. irrallinen olo.
Alkoi itkettää, kun muistelin vanhoja ala-aste-tuttuja.
Kaikki Ekyyn menijät polttaa ja on koviksia, Jennakin.
En voi uskoa, että kesällä vielä halusin olla sen kanssa koko ajan.
Se vihaa minua, ei jaksa minua.
Minä luulin, että olisimme ystäviä. Olin kai sitten väärässä.

Minulla on se musta hame päällä. Se on ihana. Goottihame.
Maksoi 29.90..
Mutta onko sillä mitään väliä, mitään helvetin väliä?

Ajatukset karkaa. Kerron enemmän kuin pitäisi.
Rivien välistä ei ole hauska lukea.

Ihan kuin joku olisi lukinnut minut komeroon.
Pimeään ja ahdistavaan komeroon..
Sen teki joku rakas, joku jota minä rakastin.
Vangitsi minut ja nauraa nyt minulle.
Ja se sattuu niin paljon. Joka kerta se sattuu yhtä paljon.

Väsyttää.
Tahdoin vain nukkua, mutta en saa unta.
Tahdon vain huutaa, mutta ääntä ei tule.
Tahdon vain koskettaa, mutta kukaan ei tule lähelle.
Tahdon vain syliin, mutta minut työnnetään pois.



Someday out of the blue
Maybe years from now
Or tomorrow night
I turn and I see you
As if we always knew
Someday we would live again someday soon




Tekisi mieli itkeä verta. Missä helkkarissa minä olen?

post comment

Goottihameet on elämä. [17 Nov 2003|06:44pm]
[ mood | annoyed ]
[ music | 50 Cent - P.I.M.P. ]

Koulussa oli tylsää. Kamalaa. En jaksanut.
Suski pyysi Ateniumiin minua, otettiin sitten Essikin mukaan.
Teija lähti kesken koulupäivän pois taas.

Ulkona oli hirveä ilma, käveltiin kolmisin Töölöstä keskustaan.
Räkätettiin idiooteille ja pervoiltiin.
Päätä alkoi särkeä kun ei ollut pipoa.
Ateneum oli vahinko kyllä kiinni.
Mentiin sitten shoppailemaan, pienen koukun kautta Forumiin.
Onlysta Suski näytti ihanan repale-goottihameen minulle.
Varasin sen itselleni.
Essi ei löytänyt mitään mieleistä, Suski varasi farkut itselleen.

Sen jälkeen mentiin Mäkkiin syömään eurolla jäätelö.
Puhuttiin muitten kotareista ja mesestä, kaikkea sellaista.
Sitten Essi ja minä päätettiin lähteä M-junalla kotiin.
Kello oli kumminkin jo 17:00 silloin.

Lupasin liikennevaloissa Suskille, että tulen huomenna sen kanssa hakemaan ne meidät vaatteet.
Minä haen hameeni ja Suski farkkunsa.
Helvetin kallis se hame, about 30.00€, mutta se oli niin ihana..
Essin kanssa sitten juteltiin kaikkea mielenkiintoista junassa,
erottiin lopulta Kantsun eskarin luona ja lähdettiin kotiin.

Kotona äiti sitten sanoi, että Terhillä on liput johonkin ensi-iltaan, joka on huomenna.
Se alkaa 18:00, minä pääsen 15:00, joten ehdin hakea hameeni ja pallota keskustassa vähän aikaa.
Yay.
Onhan sitä mukava nähdä systeriäkin välillä.

Huah. Tosin.. heti tuli surkea olo kun tulin nettiin.
Jäkäjäkä vaan taas kaikille..
*khah*
Olin paljon onnellisempi Essin ja Suskin kanssa.

Tekisi mieli tehdä jotain radikaalia, kuten heittää kone ulos ikkunasta.
Huutaa edes.
Minä en jaksa olla näin masentunut aina kun tulen nettiin.
Netti sen tekee, ei mikään muu.


Älä sano mitään, mua ei kiinnosta
mä ammun sua haulikolla, suljen sut vankilaan
sä et tiedä mitään, isäs joutunut ei sotimaan
mä oon kontannut niin kauan että voin tehdä mitä vaan

Ja joka yö soitan Satumaa-tangon
ja joskus tuntuu kuin joku huutais apua merellä päin
mä panen stereot lujempaa
Mulla on valtaa mä koulutan muita
ja kun mun ikkunan alla ne huutaa tää ei voi olla näin
mä menen takaisin nukkumaan



Hyvä kappale. Kuvaa minua täydellisesti tällä hetkellä.

post comment

[16 Nov 2003|09:00pm]
[ mood | pissed off ]

Ärsyttää niin helvetisti.

Suurin osa "ystävistäni" käyttää minua vain apunaan saadakseen tahtonsa lävitse.
Se sattuu, helvetti soikoon!

Mutta miten vain. Anti olla.
En minä niitä tarvitse. Jättäisivät minut vain rauhaan.

Miksi sellaisia ihmisiä on niin vähän, joihin voi tosissaan luottaa ja joille voi kertoa ihan kaiken?

2 comments|post comment

Ärsyttävä ihminen, mene pois. [16 Nov 2003|07:54pm]
[ mood | tired ]
[ music | Evanescence - My immortal ]

En jaksa yhtä ihmistä, se ärsyttää minua aivan suunnattomasti.
Ei se tiedä että se ärsyttää, enkä viitsi sanoakaan..
Sinänsä se ei ole tehnyt mitään väärin, enkä oikein osaa selittääkään miksi se ärsyttää.
Se vain ärsyttää, enkä jaksa sitä. Ystävä muka..
Khah. Ei se ymmärrä. Se ei vain ymmärrä.

Minkäs teet. Jos ei niin sitten ei.

Tahtoo Tarun luokse. Taru ymmärtää kaiken, sille voi selittää asian kiertelemällä, ja silti se ymmärtää.
Tarulle voi kertoa kaiken, ja sitten se kuuntelee ja ymmärtää.
Ja sitten Taru voi kertoa minulle kaiken, ja minä kuuntelen ja ymmärrän.

Huoh. Ikävä sitä.

Käpertymishalu. Kunpa pääsisi Tarun luokse ja syliin.
Tai kenen vain joka ottaisi syliin.

post comment

Ikävä maata ja merta, ilmaa niiden välissä. [16 Nov 2003|10:59am]
[ mood | uncomfortable ]
[ music | Broadcast - You break my heart ]

Tunnen itseni epäonnistuneeksi versioksi.
Kuin olisin päästänyt kaikki langat käsistä, enkä enää saa niistä kiinni.
Jokaisen langan päässä on elämäni ja ystäväni ja ne vain liukuvat pois..
Kun saan yhden langan kiinni, toinen on jo melkein hävinnyt näkyvistä.
Niitä lankoja on ihan liikaa.

Kädet on jääkylmät. Essi sanoi että minulla on luurankokädet, mikä on kyllä totta.
Ainoat osat missä olen todella laiha, ovat kädet. Verisuonet ja jänteet näkyvät ja sormet ovat hirveän ohuet.
Kalpeat kädet.

Minä pakenen ihmisiä. Työnnän jotkut pois enkä anna heidän tulla takaisin.
Se tuntuu kamalan kurjalta kun en edes tiedä miksi teen sitä.
Jos tietäisin, asiaa olisi ehkä helpompi käsitellä.

Kuuntelin keskiyöstä neljään asti musiikkia. En vain saanut nukuttua, kuuntelin vain..
Jossain vaiheessa sain sitten nukahdettua.
Näin unta että nukuin jonkun kanssa. En tiedä kuka se oli, mutta minä olin takertunut sen syliin niin tiukasti kuin pystyin. Minua pelotti ihan hirveästi, mutta sain olla jonkun sylissä ja se joku silitti minun hiuksiani, suuteli otsaa ja sanoi että kaikki on hyvin.
Minä jopa uskoin sen vähän aikaa.
Muistan, että se henkilö oli joku tuttu. Joku jonka minä tunsin ja johon luotin.
Tahdon sen unen takaisin.

Minä luen kirjaa. Sen nimi on Pallo sukassa, oikein hyvä kirja.
Se kertoo pojasta ja sen ajatusmaailmasta, miten se yrittää selvitä masennuksestaan ja elämästään.
Olen huomannut, että aina kun luen nuorten kirjoja otan pojan näkökulmasta olevan kirjan.
Minä en tiedä miksi haluan lukea juuri sellaisia kirjoja, minä vain haluan.
Ehkä ajatus siitä, että vaikkapa vain kirjassa oleva poika on niin samanlainen kuin minä ja minä pääsen sen ajatuksiin.
Minä aina ihastun noihin hahmoihin, ne ovat jotenkin niin eksyksissä.
Minäkin olen vähän eksyksissä täällä.

Syksyllä mä olin vähän aikaa varma, että viimeinenkin
lamppu oli palanut – niin pimeetä mun vintillä oli,
enkä mä tiedä, mitä mä olisin tehnyt jos Hollo ei olisi
ilmestynyt maisemiin. Mä olisin varmaan tappanut itseni
tai jonkun, ihan vain kertoakseni, että olin olemassa.
- Älä suotta, Hollo sanoi. – Älä näyttele. Ole vaan oma
itsesi.
- Jaa minä. Onks mua oikeesti edes olemassa? Kenelle-
kään muulle, ja itsekin mä joka aamu ihmettelen, että
tommonenkin jätkä taas heräsi. Tekemään mitä,
mä selitin.
- identiteettikriisi, Hollo sanoi. – Osta mainossekunti,
oma nimi sekunniksi ruutuun ja kaikki kysyy, että
kuka Harri Isoviita? Kuka se on? Tuliko teidän telkkaan
sellainen nimi – Harri Isoviita?
- Hullua, mä sanoin.
- Niin onkin, sanoi Hollo ja häipyi.


Minä mietin joskus samaa, miksi minä olen täällä.
Miksi piti nähdä se vaiva, että minä synnyin.
Aionko minä tehdä suuria, vai en.
Olenko jo tehnyt, estänyt jotain kamalaa tietämättä sitä.
Tarvitseeko joku minua, olenko minä välttämätön.

Niin vaikeita kysymyksiä.

1 comment|post comment

Paha olla. [15 Nov 2003|07:19pm]
Helvetti..

Marsu koitti itsemurhaa, se tekstasi äsken. ;_;

Minä en olisi saanut välttämättä koskaan tietää, jos se olisi.. jos se olisi onnistunut.

Minä en osaa edes itkeä. Sydäntä kouraisee aina välillä.
Minä en osaa edes itkeä..

Se on niin rakas. Ihan helvetin rakas.
En minä halua menettää sitä. En.
post comment

Ampukaa minut. [14 Nov 2003|07:11pm]
[ mood | cold ]

Itsesäälini rikkoo kyllä kohta jonkin rajan, eihän tällaista ole enää olemassakaan..

Jos pystyisin, jättäisin netin.
En jaksa tätä virtuaalitodellisuutta, sillä ongelmani vain moninkertaistuvat täällä.

Jos en olisi näin koukussa, en miettisi hetkeäkään.
Myisin koko toosan että saisin elämäni takaisin.

En minä helkkari vieköön halua tämmöistä elämää!

Kaikki lähtevät Blurtysta.
Minulla on kasa nimiä friends-listalla, noin 2-3 heistä kirjoittaa tänne säännöllisesti.
Muut ovat muuttaneet Greatiin..

Ehkä on parempi, että harva lukee tätä.
En jaksa edes ymmärtää miksi ihmiset jaksavat minua.
Kun en minä ainakaan jaksaisi itseäni.

Minä olen itseni lojaalein journalilukija.
Näinhän se on.

2 comments|post comment

Keksi kolme syytä vihata minua, voit voittaa jotakin. [14 Nov 2003|04:44pm]
[ mood | melancholy ]
[ music | Robert Miles - One and one ]

Päätinpä huvikseni tehdä miinus- ja pluspuolen itsestäni.

Miinus-puolet:

- Silmälasit
- Arvet
- Pituus
- Sarkastisuus
- Ilkeä
- Huono kunto
- Lihava
- Hiukset
- Itsekäs
- Syrjäänvetäytyvä
- Sulkeutunut
- Tyhmä

Plus-puolet

+ Suuret silmät
+ Pitkät raajat
+ Huumorintaju
+ Mielikuvitus


Vähitellen sitä alkaa ymmärtämään miksi jotkut välttelevät minua.
Enpä minä itselleni mitään voi, valitettavasti.
*tahtoo olla kaunis*

Tekisi mieli maata vain sängynpohjalla ja olla mahdollisimman kauan siellä.
Vaikka sitä toivoisi, että joku tulisi ja silittäisi päätä ja sanoisi että kaikki on hyvin.
Niin itserakasta se elämä on, en vain jaksa aina nostaa itseäni ylös.
Se on niin vaikeaa. Joskus viha saa masennuksen pois, joskus se vain syventää sitä.
Tällä kertaa se syvensi, enkä ole valmistautunut siihen.

post comment

Oi. [13 Nov 2003|08:22pm]
[ mood | surprised ]

Hetken onnellinen.

Minuun on tänä päivänä otettu yhteyttä viekussa, mesessä, journalissa, mailissa ja Vuotiksessa.
Tuollaista sattuu niin harvoin nykyään, pienikin viesti auttaa jaksamaan.

Ehkä minä sitten olen niin sarkastinen, kun yleensä ei oteta yhteyttä.
Minustakin on alkanut tuntua siltä..

post comment

Itkuinen olo. [13 Nov 2003|03:45pm]
[ mood | sad ]
[ music | Robert Miles - One and one ]

Olen teini. Miksi minä yritän leikkiä, etten ole?
Koska en halua olla teini, sanoo pieni ääni pääni sisällä.

Sekavaa. Kukaan ei ymmärrä.

Kohta alan tekemään Laen antamaan haastetta..

Minä en haluaisi olla näin yksin ja surullinen.
Se ei ole hauskaa, varsinkaan silloin kun pitää esittää iloista.

Antaisin mitä vain että minua rakastettaisiin edes vähän enemmän.
Mitä vain. Jopa oman henkeni, jos se siitä riippuisi.

2 comments|post comment

navigation
[ viewing | most recent entries ]
[ go | earlier ]