| [ |
mood |
| |
 uncomfortable |
] |
| [ |
music |
| |
Broadcast - You break my heart |
] |
Tunnen itseni epäonnistuneeksi versioksi.
Kuin olisin päästänyt kaikki langat käsistä, enkä enää saa niistä kiinni.
Jokaisen langan päässä on elämäni ja ystäväni ja ne vain liukuvat pois..
Kun saan yhden langan kiinni, toinen on jo melkein hävinnyt näkyvistä.
Niitä lankoja on ihan liikaa.
Kädet on jääkylmät. Essi sanoi että minulla on luurankokädet, mikä on kyllä totta.
Ainoat osat missä olen todella laiha, ovat kädet. Verisuonet ja jänteet näkyvät ja sormet ovat hirveän ohuet.
Kalpeat kädet.
Minä pakenen ihmisiä. Työnnän jotkut pois enkä anna heidän tulla takaisin.
Se tuntuu kamalan kurjalta kun en edes tiedä miksi teen sitä.
Jos tietäisin, asiaa olisi ehkä helpompi käsitellä.
Kuuntelin keskiyöstä neljään asti musiikkia. En vain saanut nukuttua, kuuntelin vain..
Jossain vaiheessa sain sitten nukahdettua.
Näin unta että nukuin jonkun kanssa. En tiedä kuka se oli, mutta minä olin takertunut sen syliin niin tiukasti kuin pystyin. Minua pelotti ihan hirveästi, mutta sain olla jonkun sylissä ja se joku silitti minun hiuksiani, suuteli otsaa ja sanoi että kaikki on hyvin.
Minä jopa uskoin sen vähän aikaa.
Muistan, että se henkilö oli joku tuttu. Joku jonka minä tunsin ja johon luotin.
Tahdon sen unen takaisin.
Minä luen kirjaa. Sen nimi on Pallo sukassa, oikein hyvä kirja.
Se kertoo pojasta ja sen ajatusmaailmasta, miten se yrittää selvitä masennuksestaan ja elämästään.
Olen huomannut, että aina kun luen nuorten kirjoja otan pojan näkökulmasta olevan kirjan.
Minä en tiedä miksi haluan lukea juuri sellaisia kirjoja, minä vain haluan.
Ehkä ajatus siitä, että vaikkapa vain kirjassa oleva poika on niin samanlainen kuin minä ja minä pääsen sen ajatuksiin.
Minä aina ihastun noihin hahmoihin, ne ovat jotenkin niin eksyksissä.
Minäkin olen vähän eksyksissä täällä.
Syksyllä mä olin vähän aikaa varma, että viimeinenkin
lamppu oli palanut – niin pimeetä mun vintillä oli,
enkä mä tiedä, mitä mä olisin tehnyt jos Hollo ei olisi
ilmestynyt maisemiin. Mä olisin varmaan tappanut itseni
tai jonkun, ihan vain kertoakseni, että olin olemassa.
- Älä suotta, Hollo sanoi. – Älä näyttele. Ole vaan oma
itsesi.
- Jaa minä. Onks mua oikeesti edes olemassa? Kenelle-
kään muulle, ja itsekin mä joka aamu ihmettelen, että
tommonenkin jätkä taas heräsi. Tekemään mitä,
mä selitin.
- identiteettikriisi, Hollo sanoi. – Osta mainossekunti,
oma nimi sekunniksi ruutuun ja kaikki kysyy, että
kuka Harri Isoviita? Kuka se on? Tuliko teidän telkkaan
sellainen nimi – Harri Isoviita?
- Hullua, mä sanoin.
- Niin onkin, sanoi Hollo ja häipyi.
Minä mietin joskus samaa, miksi minä olen täällä.
Miksi piti nähdä se vaiva, että minä synnyin.
Aionko minä tehdä suuria, vai en.
Olenko jo tehnyt, estänyt jotain kamalaa tietämättä sitä.
Tarvitseeko joku minua, olenko minä välttämätön.
Niin vaikeita kysymyksiä.
|
confused
tired
annoyed
sick
guilty
sad
cold
lonely
pissed off
melancholy
surprised